Projekti 40 - DNF? Lyön hanskat tiskiin. Kirjaimellisesti.

No niin elämä. Sitä ehti kulua lähes kolme kuukautta blogihiljaisuudessa. Muuten ei hiljaista sitten ole ollutkaan; elämäni yksi kovatahtisimmista jaksoista alkaa olla takana. Toivottavasti.

14.5.2015 Bodom trail 12 km maastojuoksu

18.4.2015 Viikin vitonen  5 km

Kävin muutaman kerran kisaamassakin kevään aikana;  juoksu kulki, ennätykset paukkui ja fiilikset oli taivaissa. Maaliskuussa alkoi vaikeudet, kun pohje poksahti perus hölkkälenkillä ja loppukevät olikin sitten pieniä onnistumisia lukuun ottamatta urheilun suhteen yhtä alamäkeä. Vai oliskohan termi ylämäki osuvampi... No anyways, kävin Hakunilan maastojuoksuissa pari kertaa, (olisin voittanut koko sarjan, jos ei pohje olisi ollut rämä), Viikin vitosella 18.4. joku ihan tolkun aika, about 25 min, Nevasrundanin 4 km kävelin ja  Bodom traililla 14.5. juoksin ekat 6 km ja loput taas kävelin; "Paskalla pohkeella Bodomilla"-henkeen. 12 km aikahan oli ihan surkea, ehkä 1:45 ja sit viimeisimpänä Vantaa triahlonissa 6.6. vetelin ehkä elämäni surkeimman triathlonkisan. Kaikki toki superhyvällä fiiliksellä, mutta laskevaan trendiin. Tytär onneksi sai Vantaalta kotiintuomiseksi pronssia, että ei meidän perheellä ihan huonosti silti kokonaisuutena mennyt. (Laitoin alle tyttäreni matkan kuvat, koska olen niin kovin ylpeä äiti!)


9.5.2015 Nevasrundan ( pipo päässä!) 4 km, kävellen...
 



21.4.2015 Hakunilan maastojuoksu 4,5 km 24:41 



6.6. Vantaa triatlon - sprintti 1:43



 

Sit täytin tässä välissä sen 40 vuottakin... jei! Ja äh.

Kuva: Sebastian Dannberg
 

Se siitä. 

Projekti 40 olikin ihan hullu idea ja nyt se on ehkä tullut tiensä päähän. En lyö vielä viimeistä naulaa projektin arkkuun, mutta vähän heikkohappiselta nyt näyttää. Oikeastaan ainoa syy, miksi olen tullut tähän päätökseen (mikä ei siis vielä ole päätös) on, että olen keksinyt jotain vieläkin hullumpaa! Haha.

Hommahan meni siis näin.

Kaverin FB-status 24.4.2015:

"Sellaistakin pohdin, jotta jos sua kiinnostaa ostaa 24 vuotta voitollisesti toiminut liiketoiminta, voisin vaikka myydä. Joko pelkkä liiketoiminta, tai hallit ja muut mukana. Asiakaskunta vakio, kymmeneen vuoteen ei ole ollut myyntityötä lainkaan. Putiikilla ollut luokituksena AAA vissiin aina ja toimintaa on helppo myös kasvattaa, jos myyntityö kiinnostaa. Pyörii yhdellä henkilöllä helposti. Vitsit ja vittuilut kommentteihin, kiinnostuneet inboxiin"

Sanoin, että voisin ostaa. Sain kerrottua aikeestani miehelleni. Ja mehän ostettiin.

Yrityskaupan tekeminen, siinä sitä puuhaa on riittänyt, mutta sain kyllä niin järkyttäviä tunne-elämyksiä sen tekemisestä, etten päivääkään vaihtaisi pois! Kaikki fiilikset siihen liittyen on suorastaan huumaavan hyviä, että ei voi edes käsittää. Nautin joka solulla kaupanteosta. No mutta mikä firma? Kertakäyttöisiä terveydenhuollolle ja elintarviketeollisuudelle räätälöityjä vinyyli- ja nitriilikäsineitä maahantuova firma. Mitä me sitten tiedetään kertakäyttökäsineistä tai maahantuonnista tai trukilla ajamisesta? Ei kertakaikkisen yhtään mitään. Vielä.

Tyhjä halli
 

Täysi halli
 

Tyhjä toimisto

Täysi toimisto
 

Tänään sitten täytettiin meidän ikioma tai no vuokraoma varasto erilaisilla käsineillä ja huomenaamuna mennään Vuosaareen uuteen, omaan firmaan töihin.

Tässä meidän elämä tämän päivän jälkeen:

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Vai miten se nyt oli...

Ilon kautta! Projektista riippumatta.


Oikein messevää juhannusta kaikelle kansalle terveisin,


Elina Myllymäki
Toimitusjohtaja
Global Medi-Point Oy