Kohta se alkaa - ankara juhlavuoden viettäminen!

Jaahans, olisko sitä pienet säkeet tänne rustattava, kun alkaa tämän vuoden tiimalasissa hiekka valua kohti loppuaan ja varmaan kaikkia ihan kauheasti kiinnostaa (joojoo) , että mitä mitä?!

Kerron nyt vaikka nopeasti alkuun, että miten se joulu nyt sitten meni ja sen jälkeen, mitä kuuluu Projekti 40:lle!


                                                                        Joulu

 

 



Joulu ja pyhät: äiti tuli, äiti oli, äiti meni. Syötiin, jaettiin lahjoja, juotiin glögiä, kivaa oli. No joo, ehkä paluumatkalla, kun äiti ei päässytkään Karkkilasta bussiin ja ajeltiin sitten Sipoosta Forssan kautta takaisin Karkkilaan anoppilaan, niin se 120 kilsan "extra"lenkki oli vähän niin kun olis Ironmanillä lähtenyt viimeiselle kierrokselle...Muuten kaikki suorastaan perfecto!

Hirveää!
 

En ahminut enkä ähkynnyt.





















PAITSI pukin tuomaa palapeliä. 3000 palaa, meidän keittiönpöydän kokoinen viritys, ei hyvää päivää! Tuttua kauraa; taashan se kosahti. Tein sitä aattoillan ja -yön, joulupäivän, illan ja yön, tapaninpäivän aamun ja sen pituinen se. Selkä alkoi antamaan kirkkaanpunaista varoitussignaalia anoppilan reissulla tapaninpäivänä ja sieltä kun kotiuduttiin, niin liikkuminen loppuikin sitten siihen. Siis todella loppui ihan kertakaikkisesti.

Strategiset mitat: 3000 palaa / 1160 x 850 cm 

Onhan näin käynyt pari kertaa aiemminkin, no panic; tiesin mikä siihen auttaa ja helppo homma, ei kun nappikaupoille ja huolet on ohi. No eipä vissiin ollu.

Hetkinen, elettiin päivää 27.12 ja eka kisa 31.12. Just just. En siis liikahtanut milliäkään ilman valtavaa tuskaa. Perhe vietti normi joulunaikaa; kävi luistelemassa, pelaamassa sulkapalloa, ulkoili ja minä ähisin ja puhisin tuskissani. Ekan päivän (la) makasin ihan paikallani ja vetelin kaksin käsin kemikaalikoktailia kitusiin, sivelin Kaisan ohjeistuksen mukaan tiikerisalvaa selän täyteen ja keitetty rätti perään lämpöä antamaan. Ei mitään vaikutusta. A-R-G-H! Eka kisa siis edelleen 31.12 ja kalenteri, se peijooni kun ei kulje takaperin. Shi-it. Selkäsairaan päivä numero 2, sama kuin edellä + höysteenä omatoiminen kuntoutusjumppa ja saunan lämpö. Näytti siltä, että ei mitään vaikutusta. Siis enhän mä mitenkään kärsimätön ole, mutta piti olla jo. Ja sitten illalla siinä kympin kantturoissa, yht'kkiä - kuin taikaiskusta - vähän niin kuin joulun teemalla " Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään,:,: ja koukkuselkä suortuu niin kaikk' on mielissään.:,: Kipu, se oli POISSA!!! Eka kisa 31.12. ja nyt jo terveenä, hip.

Siinä se joulu - äiti - palapeli - selkä naks ja napit.

 

Projekti 40

 

Sängyn uumenissa tuskissani mietin kisakalenterijuttua. Ei just kauheasti tehnyt kyllä mieli alkaa selailemaan urheilutapahtumia, kun ei milliäkään voinut mihinkään suuntaan liikahtaa. Tein siis vaihtoehtoista valmistelutyötä ja rakensin mieleeni "kisarungon" mikä on about seuraavanlainen:

 

1. Päätän "avainkisat" eli sellaiset kivat tapahtumat, missä ehdottomasti haluan olla mukana.  Ekana tuli mieleen muutamat triathlonkisat kuten Porvoon seikkailutriathlon, Kisko, Vantaa, Finntriathlon joku/joitain kisoja, ehkä jopa Helsinki City Triathlon ja tietty uutuus Espoon puolikas. Juoksuista Keuruun yömaraton, Kouvolan puolimaraton, Sipoon Rinki ja tietysti uusi upea meidän ikioma RunAroundEspoo!

 

 

2. Otan mahdollisimman laajan valikoiman eri lajeja. Näistä muutamana tuli mieleen esim. Pyöräretki Keuruulla, uintikisat, suunnistus, HIIHTO (vapise Auli Viikari!)

 

 

3. Teen listan "täytekisoista" joita laittelen niihin väleihin, mitä avainkisoilta jää. Tää mun oli tarkoitus tehdä nyt joulunpyhinä, mutta ei tosiaan ne kisa-asiat just kauheasti napannut.

 

 

Ai niin ja mukaan tulee ehkä yhteistyökumppaneita, kanssakisailijoita ja ehkä vaikka mitä kivaa, mutta niistä ei saa hiiskua vielä ennen kuin on lyöty lukkoja. Jännityksellä odotan! 

 

 

Mutta aloitetaan: 31.12.2014 Hakunilan uudenvuoden juoksulla klo 19:00!

 

Mitä nuo alla olevat kuvat sitten on? Ainakin Hannu ja Pia, rakkaat ystäväni ja tritoverini lähtee mun kanssa ihka ekalle viivalle, ihan mahtavaa! Tietenkin toivoisin mukaan kaikki kuvan muutkin  ihanaiset; Lauran, Sannan ja Riikan - ja sanomattakin on selvää - suojelijani Kaisan, mutta ehkä sitten jollekin toiselle viivalle. Niitä nimittäin ensi vuonna riittää!  

Laura, mä,Sanna, Pia ja Riikka. 

           

 

 

Ja sitten vielä loppukevennys; perustuu tositapahtumiin: maha ei mahtunut takin sisään ja vetskarihan siinä repesi. Olisko ihan viimeiset hetket aloittaa tämä terveyssäätäminen :)

 

 

 

Ai niin, siitä aasinsiltana vielä pari jutskaa:

 

29.5.2015 olen 10 kg kevyempi ja olen mukana myös YLEN 100 päivää ilman alkoholia - kinkereissä.

 

Täysillä mennään - ILON KAUTTA!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Projekti 40", kyllä, TEEN SEN! No mikä se sitten on? Loppukoon salamyhkäisyys eli täältä pesee:

Tänä vuonna oli juhlavuosi, 10-vuotis juhlavuosi. Mun raskauskilojen. Ensi vuonna on juhlavuosi, 40-vuotis juhlavuosi. Mun. Molempia vietetään vain yhden ainoan kerran. Tai no.... jos nelikymppisiä juhlisikin 40 kertaa!

Siis mitä?! No sitä, että 40 vuotta =  40 juhlaa =  40 kisaa; uintia, rogaa, pyörää, juoksua, wattbikea, triathlonia, what ever, mutta 40 kertaa vuoden 2015 aikana. No mitä sitten, vuodessa on 52 viikkoa, että hyvin kai tän nyt ehtii? Aloin selailla kisakalenteria ja saattaa siinä jossain vaiheessa vuotta kiirekin tulla ja pari kisaa per viikko, mutta ei se mitään; mennään eikä meinata. Treenejä tähän väliin ei kauheasti mahdu, mutta mitä väliä; mun mottona onkin aina ollut, että lahjattomat harjoittelee ja on sillä meiningillä yksi pronssikin irronnut Sääksissä 2013. En löytänyt tuloksia, mutta perusmatkalla jotain 2:50. Edellisenä vuonna oli viety maalitötterötkin pois ennen kuin saavuin perille ajassa 3:30:41. Ehkä mun "urheilu-uran" onnellisin (ja epätodellisin) hetki.

.

No, "Projekti 40":n hullunkurinen idea tuli siis lokakuussa ihan yht'äkkiä tuiki tavallisen ystävä-valmentaja-asiakas-treffin yhteydessä suuresti ihailemani  (virallisesti Pääkaupunkiseudun, mutta mun mielestäni maailmankaikkeuden parhaan urheilijan) Kaisa Lehtosen, kanssa Hakunilassa. Ihan perussettiä; sauvakävelyä, rupattelua ja uintia... mutta mitä tapahtuikaan; oltiin suihkussa ja tajusin, että täytän ensi vuonna 40  vuotta ! Olen vanha, huonokuntoinen, pulska, laiska emäntä Sipoosta. Ajattelin, että mitä jos en olisikaan, vaan olisin vetreä, hyväkuntoinen, ei-pulska, ei-laiska, solakka emäntä Sipoosta. Huikee idis! Sanoin Kaisalle, että täytän 40 vuotta ja voisin sen kunniaksi vetää ensi vuonna 40 kisaa. Kaisa huippu-urheilijana taisi tietää vähän paremmin kuin minä mitä se tarkoittaa... En unohda sitä Kaisan ilmettä ikinä. Ei muuta kuin hauskaa päivän jatkoa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

   
Mutta se hullu ajatus jäi itämään ihan niin kuin Kaisan ilme ja sanat, että " 40 kisaa on TOSI paljon!". No niin on. So? Mennään silti! Tein lopullisen päätöksen joulukuun alussa, että nyt *ruma sana* mennään!

Kaisa, ihana Kaisa on lupautunut "projektini" suojelijaksi & sparraajaksi ja arvostan tätä enemmän kuin on sanoja keksitty sitä kuvaamaan! Nyt loppuu siis leikki ja tositoimet alkaa 31.12.2014 Hakunilan uuden vuoden juoksusta. Samaan ne päättyy 31.12.2015, jos mimmi on vielä hengissä.

Että ei muuta kuin Wish me luck! Hullu saa olla, mutta ei tyhmä vai miten se nyt oli... no, ihan sama, ei päde muhun kuitenkaan ;)

I <3 Super-Kaisa, että suostut mukaan tälle matkalle!

IIIIIIIKKK!!!!

Milloin MINUSTA tuli lihava, hikoava SIKA?!

Ahdistus omasta kehosta kohosi tänään sellaiseen sfääriin, että nyt on ihan pakko avautua.

Heräsin tänään kuulaaseen, kauniiseen marraskuiseen aamuun. Tämän piti olla ihan tavallinen, ehkä vähän mukavampi lauantai; päivällä viulutunti lasten kanssa, illalla vierailu appiukkolaan ja hirvipeijaiset. Siihen se varmaan just kosahti.

Aloin katsella sopivaa vaatetusta. Ykkösvaihtoehtona oli tietysti lempifarkut, jotka kaivoin kaapista. Aloin laittaa niitä jalkaan ja pakaroiden kohdalla alkoi jo vähän kinnaamaan, mutta ajattelin, että ainahan ne on pesun jäljiltä vähän pinkeät. Kiskoin ja revin ja sain kun sainkin ne ylös asti! Mutta mitä kävikään; aloin ponnekkaasti viedä nappia ja napinläpeä kohti toisiaan, mutta niiden väliin oli ilmestynyt hyllyvä kasa pehmeää materiaalia ja ei, ne ei tavoittaneet toisiaan. Nappi ja napinläpi. Tarkistin vielä peilistä, että välimatka niiden välillä todella oli liian suuri! Kuva ois kiva. No juu EI ois; en tiedä itsekään millä saisin tämän verkkokalvoilleni ehkä ikuisesti palaneen kammottavan näyn deletoitua. No eipä hätää, stretch-farkut kehiin. Whaaaaaat, sama homma?! Ne ei tulleet edes ylös asti. Onneks mulla on toiset. Ei kun repimään. Ikkuna auki, HIKI! Puuh! Ei onnistumisen elämystä tälläkään kertaa. No vielä mulla oli viimeinen oljenkorsi: ISOJEN TYTTÖJEN Zizzi-liikkeestä kesällä mökkihousuiksi hankkimani (kun oli niin väljät ja mukavat...) mustat trikoohousut. Seisoin epäuskoisena hikikarpalot otsalla avoimen ikkunan edessä täydellisesti istuvat Zizzi-trikoot jalassa ja mieleen tulvahti valtavana aaltona, että MITÄ IHMETTÄ ON TAPAHTUNUT?! Ja sit piti vielä löytää paita. Hyllyvä materiaali oli taas pääroolissa, mutta yksi ihan ok loimi löytyi kun löytyikin.

Mitä tässä nyt sit on ihmeellistä? No se, miten 50- sit 60- ja sit 70-kiloisesta tuli yht'äkkiä 80, 3- kiloinen! Tai no oli siinä reilut 20 vuotta välissä, mutta silti. Vakavasti alipainoisesta hyvää vauhtia kohti vakavasti ylipainoista.. no way, ei ei ei!

No mitä nyt? Käynnistetään "Projekti 40 ". No mikä se sitten on? Kerron vuoden päästä, jos se onnistuu. No ei vaan. Tällä kertaa en ajatellut viettää lähes vuoden hiljaiseloa, vaan tehdä tästä haasteesta - ja väistämättä vähän itseni nöyryytyksestäkin - julkisen. Ketä sitten kiinnostaa? Ei varmaan kerta kaikkiaan yhtään ketään, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos en raportoi tätä projektia - vaikka vaan itselleni - ei sillä ole sitä pienintäkään mahdollisuutta onnistua!

"Projekti 40" on sen verran mielenkipeä projekti, että tarvitsen vielä hetken kerätäkseni rohkeutta siihen viimeiseen päätökseen, että teen sen. Seuraava avautuminen kertoo pyörähtääkö projekti käyntiin.