Tänä vuonna oli juhlavuosi, 10-vuotis juhlavuosi. Mun raskauskilojen. Ensi vuonna on juhlavuosi, 40-vuotis juhlavuosi. Mun. Molempia vietetään vain yhden ainoan kerran. Tai no.... jos nelikymppisiä juhlisikin 40 kertaa!
Siis mitä?! No sitä, että 40 vuotta = 40 juhlaa = 40 kisaa; uintia, rogaa, pyörää, juoksua, wattbikea, triathlonia, what ever, mutta 40 kertaa vuoden 2015 aikana. No mitä sitten, vuodessa on 52 viikkoa, että hyvin kai tän nyt ehtii? Aloin selailla kisakalenteria ja saattaa siinä jossain vaiheessa vuotta kiirekin tulla ja pari kisaa per viikko, mutta ei se mitään; mennään eikä meinata. Treenejä tähän väliin ei kauheasti mahdu, mutta mitä väliä; mun mottona onkin aina ollut, että lahjattomat harjoittelee ja on sillä meiningillä yksi pronssikin irronnut Sääksissä 2013. En löytänyt tuloksia, mutta perusmatkalla jotain 2:50. Edellisenä vuonna oli viety maalitötterötkin pois ennen kuin saavuin perille ajassa 3:30:41. Ehkä mun "urheilu-uran" onnellisin (ja epätodellisin) hetki.
No, "Projekti 40":n hullunkurinen idea tuli siis lokakuussa ihan yht'äkkiä tuiki tavallisen ystävä-valmentaja-asiakas-treffin yhteydessä suuresti ihailemani (virallisesti Pääkaupunkiseudun, mutta mun mielestäni maailmankaikkeuden parhaan urheilijan) Kaisa Lehtosen, kanssa Hakunilassa. Ihan perussettiä; sauvakävelyä, rupattelua ja uintia... mutta mitä tapahtuikaan; oltiin suihkussa ja tajusin, että täytän ensi vuonna 40 vuotta ! Olen vanha, huonokuntoinen, pulska, laiska emäntä Sipoosta. Ajattelin, että mitä jos en olisikaan, vaan olisin vetreä, hyväkuntoinen, ei-pulska, ei-laiska, solakka emäntä Sipoosta. Huikee idis! Sanoin Kaisalle, että täytän 40 vuotta ja voisin sen kunniaksi vetää ensi vuonna 40 kisaa. Kaisa huippu-urheilijana taisi tietää vähän paremmin kuin minä mitä se tarkoittaa... En unohda sitä Kaisan ilmettä ikinä. Ei muuta kuin hauskaa päivän jatkoa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Mutta se hullu ajatus jäi itämään ihan niin kuin Kaisan ilme ja sanat, että " 40 kisaa on TOSI paljon!". No niin on. So? Mennään silti! Tein lopullisen päätöksen joulukuun alussa, että nyt *ruma sana* mennään!
Kaisa, ihana Kaisa on lupautunut "projektini" suojelijaksi & sparraajaksi ja arvostan tätä enemmän kuin on sanoja keksitty sitä kuvaamaan! Nyt loppuu siis leikki ja tositoimet alkaa 31.12.2014 Hakunilan uuden vuoden juoksusta. Samaan ne päättyy 31.12.2015, jos mimmi on vielä hengissä.
Että ei muuta kuin Wish me luck! Hullu saa olla, mutta ei tyhmä vai miten se nyt oli... no, ihan sama, ei päde muhun kuitenkaan ;)
I <3 Super-Kaisa, että suostut mukaan tälle matkalle!
IIIIIIIKKK!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti