Kohta se alkaa - ankara juhlavuoden viettäminen!

Jaahans, olisko sitä pienet säkeet tänne rustattava, kun alkaa tämän vuoden tiimalasissa hiekka valua kohti loppuaan ja varmaan kaikkia ihan kauheasti kiinnostaa (joojoo) , että mitä mitä?!

Kerron nyt vaikka nopeasti alkuun, että miten se joulu nyt sitten meni ja sen jälkeen, mitä kuuluu Projekti 40:lle!


                                                                        Joulu

 

 



Joulu ja pyhät: äiti tuli, äiti oli, äiti meni. Syötiin, jaettiin lahjoja, juotiin glögiä, kivaa oli. No joo, ehkä paluumatkalla, kun äiti ei päässytkään Karkkilasta bussiin ja ajeltiin sitten Sipoosta Forssan kautta takaisin Karkkilaan anoppilaan, niin se 120 kilsan "extra"lenkki oli vähän niin kun olis Ironmanillä lähtenyt viimeiselle kierrokselle...Muuten kaikki suorastaan perfecto!

Hirveää!
 

En ahminut enkä ähkynnyt.





















PAITSI pukin tuomaa palapeliä. 3000 palaa, meidän keittiönpöydän kokoinen viritys, ei hyvää päivää! Tuttua kauraa; taashan se kosahti. Tein sitä aattoillan ja -yön, joulupäivän, illan ja yön, tapaninpäivän aamun ja sen pituinen se. Selkä alkoi antamaan kirkkaanpunaista varoitussignaalia anoppilan reissulla tapaninpäivänä ja sieltä kun kotiuduttiin, niin liikkuminen loppuikin sitten siihen. Siis todella loppui ihan kertakaikkisesti.

Strategiset mitat: 3000 palaa / 1160 x 850 cm 

Onhan näin käynyt pari kertaa aiemminkin, no panic; tiesin mikä siihen auttaa ja helppo homma, ei kun nappikaupoille ja huolet on ohi. No eipä vissiin ollu.

Hetkinen, elettiin päivää 27.12 ja eka kisa 31.12. Just just. En siis liikahtanut milliäkään ilman valtavaa tuskaa. Perhe vietti normi joulunaikaa; kävi luistelemassa, pelaamassa sulkapalloa, ulkoili ja minä ähisin ja puhisin tuskissani. Ekan päivän (la) makasin ihan paikallani ja vetelin kaksin käsin kemikaalikoktailia kitusiin, sivelin Kaisan ohjeistuksen mukaan tiikerisalvaa selän täyteen ja keitetty rätti perään lämpöä antamaan. Ei mitään vaikutusta. A-R-G-H! Eka kisa siis edelleen 31.12 ja kalenteri, se peijooni kun ei kulje takaperin. Shi-it. Selkäsairaan päivä numero 2, sama kuin edellä + höysteenä omatoiminen kuntoutusjumppa ja saunan lämpö. Näytti siltä, että ei mitään vaikutusta. Siis enhän mä mitenkään kärsimätön ole, mutta piti olla jo. Ja sitten illalla siinä kympin kantturoissa, yht'kkiä - kuin taikaiskusta - vähän niin kuin joulun teemalla " Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään,:,: ja koukkuselkä suortuu niin kaikk' on mielissään.:,: Kipu, se oli POISSA!!! Eka kisa 31.12. ja nyt jo terveenä, hip.

Siinä se joulu - äiti - palapeli - selkä naks ja napit.

 

Projekti 40

 

Sängyn uumenissa tuskissani mietin kisakalenterijuttua. Ei just kauheasti tehnyt kyllä mieli alkaa selailemaan urheilutapahtumia, kun ei milliäkään voinut mihinkään suuntaan liikahtaa. Tein siis vaihtoehtoista valmistelutyötä ja rakensin mieleeni "kisarungon" mikä on about seuraavanlainen:

 

1. Päätän "avainkisat" eli sellaiset kivat tapahtumat, missä ehdottomasti haluan olla mukana.  Ekana tuli mieleen muutamat triathlonkisat kuten Porvoon seikkailutriathlon, Kisko, Vantaa, Finntriathlon joku/joitain kisoja, ehkä jopa Helsinki City Triathlon ja tietty uutuus Espoon puolikas. Juoksuista Keuruun yömaraton, Kouvolan puolimaraton, Sipoon Rinki ja tietysti uusi upea meidän ikioma RunAroundEspoo!

 

 

2. Otan mahdollisimman laajan valikoiman eri lajeja. Näistä muutamana tuli mieleen esim. Pyöräretki Keuruulla, uintikisat, suunnistus, HIIHTO (vapise Auli Viikari!)

 

 

3. Teen listan "täytekisoista" joita laittelen niihin väleihin, mitä avainkisoilta jää. Tää mun oli tarkoitus tehdä nyt joulunpyhinä, mutta ei tosiaan ne kisa-asiat just kauheasti napannut.

 

 

Ai niin ja mukaan tulee ehkä yhteistyökumppaneita, kanssakisailijoita ja ehkä vaikka mitä kivaa, mutta niistä ei saa hiiskua vielä ennen kuin on lyöty lukkoja. Jännityksellä odotan! 

 

 

Mutta aloitetaan: 31.12.2014 Hakunilan uudenvuoden juoksulla klo 19:00!

 

Mitä nuo alla olevat kuvat sitten on? Ainakin Hannu ja Pia, rakkaat ystäväni ja tritoverini lähtee mun kanssa ihka ekalle viivalle, ihan mahtavaa! Tietenkin toivoisin mukaan kaikki kuvan muutkin  ihanaiset; Lauran, Sannan ja Riikan - ja sanomattakin on selvää - suojelijani Kaisan, mutta ehkä sitten jollekin toiselle viivalle. Niitä nimittäin ensi vuonna riittää!  

Laura, mä,Sanna, Pia ja Riikka. 

           

 

 

Ja sitten vielä loppukevennys; perustuu tositapahtumiin: maha ei mahtunut takin sisään ja vetskarihan siinä repesi. Olisko ihan viimeiset hetket aloittaa tämä terveyssäätäminen :)

 

 

 

Ai niin, siitä aasinsiltana vielä pari jutskaa:

 

29.5.2015 olen 10 kg kevyempi ja olen mukana myös YLEN 100 päivää ilman alkoholia - kinkereissä.

 

Täysillä mennään - ILON KAUTTA!